It's been raining for weeks now, the tears on my cheeks ain't gonna try.

 

Melkein kokonainen päivä onnellisena, hitto mitkä saavutukset mulla. Päivä. Yks vajaa päivä. Oon huomannu että mä oon onnellinen kun mulla on tekemistä; katon telkkaria, kirjotan, teen läksyjä, ihmisten seurassa joilla on hyvä päivä, luen... Heti kun kuuntelen musiikkia, olen koneella tai mietin niin alan ajatella kaikkea missä olen epäonnistunu, mikä ahistaa ja on huonosti. Kaikkia asioita joita en halua ajatella. Mä oon jopa koulussa onnellinen... Enkä jaksa iloita siitä että kohta alkaa loma, silloin aika menis entistä hitaammin. Kaikki muuttuis paskaks.

Mua alko vituttaa se, että aina kun tutustun uuteen ihanaan ihmiseen, luulen voivani kertoa tälle kaiken. Jossain vaiheessa älyän et en mä voi kertoo sille puoliakaan, vaikka luottaisinkin kyseiseen ihmiseen. Pelkään sitä että se alkaa vähätellä mun juttuja, keskeyttää/puhuu päälle, ei esitä edes kiinnostunutta vaan sivuuttaisi asiani. Haluaisin kertoa niin monia asioita useimmille ystävistäni, mutta miten kerrot kun pelkäät toisten reaktiota. Mun elämä on alkanu tuntua feikatulta, epätodelliselta. Nykyään en kerro ihmisille mitään, käperryn kuoreeni ja esitän. Näyttää että kaikki olis okei - onnistun välillä huijaamaan itselleni että näin on, mutta sitten älyän todellisuuden. 

Miten tässä näin kävi? Mä olin pari kuukautta täysin onnellinen, sen jälkeen kun pääsin "masiskaudesta" ohi. Aattelin että osasyy oli talvi ja sen takia ahisti normaalia enemmän. Minkä takia musta tuntuu nyt tältä? Talvella ei ollut kovin kauaa että olisin menny terkkarin juttusille.. olin jo menossa kunnes pääsinkin siitä yli. Onneksi. Kertokaa miten mä muutan ajattelutapani? Miten pääsen epäonnistumisen- ja jätetyksitulemisen pelosta? Ehkä rohkaistun tänään kertomaan hyvälle kaverilleni että tykkään myös tytöistä.. Pakko. Se on pyörinyt mielessäni jo pidemmän aikaa, en voi siirtää sitä enää. 

"It's been raining for weeks now, the tears on my cheeks ain't gonna try, 'cos the sun fell from my sky. And they say that life goes on, and you must be strong. But you know, there is something wrong. All the beauty's gone. Do you know what it's like, when it falls on you and you try to carry on."